Raamattu on Jumalan omasivu

Mikä on Raamatun kokonaisilmoitus kaikesta.

Miten ja ennenkaikkea miksi Jumala loi taivaat,
ja keskelle ääretöntä avaruutta pikkuruisen planeetan,
joka on jo paljon kokenut.

Se kantaa tänäänkin päällään eläviä olentoja,
joita me ihmislapset ihmettelemme ja tutkimme.
Ne elävät täyttä elämää alusta loppuun saakka
ilman epäilystä elämän tarkoituksesta.

Mutta me pienet ihmislapset kyselemme
kaivaten vastauksia:

Mikä juttu tämä oikein on!

Jumalan Ilmoitus

Raamattu on Jumalan omasivu.
Hänen ilmoituksensa ihmiskunnalle.

”sillä ei koskaan ole mitään profetiaa
tuotu esiin ihmisen tahdosta,
vaan Pyhän Hengen johtamina
ihmiset ovat puhuneet sen,
minkä saivat Jumalalta”
(2 Piet 1:21)

Vanhassa Testamentissa
profeetallinen Sana …

”edeltäpäin näki,
että Jumala
vanhurskauttaa pakanat uskosta”
(Gal 3:8)

Uudessa Testamentissa
meille julistetaan …

”Jumalan evankeliumia,
jonka Jumala on edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa”
(Room 1:1-2)

Johannes Kastaja
Vanhan Liiton edustajana
osoittaen Jeesusta huutaa …

”Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois
maailman synnin!”
(Joh 1:29)

Raamatun päähenkilö
sen ensimmäisestä Sanasta
eli Alusta alkaen
on Jeesus Kristus …

”joka antoi itsensä alttiiksi
meidän syntiemme tähden,
pelastaaksensa meidät
nykyisestä pahasta maailmanajasta
meidän Jumalamme ja Isämme
tahdon mukaan!”
(Gal 1:4)

Valmis ja horjumaton

Ensimmäinen vaihe
Raamatun synnyssä
oli peruskertomuksen
tallentaminen.

Jumala käyskenteli Paratiisissa
ja keskusteli Maan valtiaaksi
asetetun Aadamin kanssa.
Silloin Jumala kertoi Aadamille
syntyjä syviä.

”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”
(Gen 1:1)

Tuossa ei ole mitään päivittämistä.
Aadam kopioi tuon tallennuksen
puhumalla asiasta Seetille.

Ja näin Raamatun peruskertomus
(Gen 1-2:3)
tallentui aina seuraavalle sukupolvelle.

Ja lopulta koko Genesis
tallennettiin kirjalliseen muotoon
Mooseksen toimesta,
joka oli saanut huippukoulutuksen
Egyptin hovissa.

Moosekselle hänen äitinsä
oli kertonut kaiken siten kuin sukupolvelta toiselle oli kerrottu.

Ja niin Mooses Pyhän Hengen johtamana
tallensi Genesiksen kirjalliseen muotoon.

Eikä siinä ole mitään päivitettävää.
Jumalan Sanassa
ei ole yhden yhtäkään virhettä.

Mutta päivityksiä
on tapahtunut koko ajan
siinä mielessä,
että ihmiskunta on ollut
yhä uudestaan ratkaisun paikalla.

Ensimmäisenä ratkaisun paikalla
oli ensimmäinen ihminen,
Ensimmäinen Aadam.
Jumala ilmoitti Aadamille
perustuslakinsa,
jonka rikkomisesta seuraisi kuolema.

”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen:
’Syö vapaasti
kaikista muista paratiisin puista,
mutta hyvän- ja pahantiedon puusta
älä syö,
sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt,
pitää sinun kuolemalla kuoleman’.”
(Gen 2:16-17)

Jos Aadam olisi ohittanut
kielletyn puun
ja syönyt viereisestä Elämän puusta,
ei meillä olisi Raamattua,
eikä paholainen olisi enää riesanamme.

Mutta kun Ensimmäinen Aadam
söi kielletyn hedelmän,
ja synti ja kuolema astui maailmaan,
käynnistyi pelastussuunnitelma,
josta nyt voimme lukea Raamatusta.

Tuo pelastussuunnitelma
piti sisällään Viimeisen Aadamin,
eli Jumalan Pojan,
joka tuli lihasta ja verestä osalliseksi,
voidakseen toimia
sukulunastajana
ja maksaa
Ensimmäisen Aadamin
syntivelan.

Ja niin Genesis sai
peruskertomuksen jälkeen
10 jatkokertomusta.

Ja sitten Toora sai Genesiksen
jatkoksi neljä muuta kirjaa.

Jumala valitsi yhden kansan,
josta Pelastaja tulisi maailmaan.
Ja lopulta koko Vanhan Liiton kirja
eli Vanha Testamentti tuli päätökseensä.

Se kertoo Jumalan ja yhden kansan
välisestä liitosta.
Tuon yhden kansan Jumala
varjeli laillaan täystuholta.
Ja niin Jumala saattoi tuon
yhden kansan kautta tuoda
maailmaan Pelastajan.

Ja niin tuli lopulta aika
Vanhassa Liitossa luvatulle
Uudelle ja paremmalle liitolle.

”Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja maailma on hänen kauttaan
saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa
eivät ottaneet häntä vastaan.”
(Joh 1:19)

Siis Israel ei ottanut Messiastaan vastaan.
Ja niin tuli taas päivitys asioiden kulkuun.
Tähän väliin tuli ylimääräinen
pakanoiden armotalouskausi.
Ja tämän evankeliumin
Jeesus antoi Paavalille tiettäväksi.

Uusi Testamentti tuli päätökseensä,
kun Jeesus ilmoitti Johannekselle
ilmestyksessä,
miten nyt kaiken jälkeen tulee
lopun tapahtumat menemään.

Ensin Jeesus kertoi
nyt meneillään olevasta
seurakuntakudesta
(Ilm 2-3).

Ja sitten siitä,
mitä tämän jälkeen on tapahtuva
(Ilm 4- ).

Ilmestyskirja on siis
viimeinen päitys koko Raamattuun.

Siinä mainitaan myös
1000 vuotta pitkä aikajakso,
joka on ihmiskunnan historiassa
seitsemäs millennium.

Silloin toteutuu myös
kaikki se ihanuus,
mitä Israelin kansalle on luvattu
Vanhan Liiton puolella.
Israel on sillon pää eikä enää häntä.

Tuo seitsemäs päivä on
iki-ihana 1000 vuotta kestävä
Herran valoisa loistava päivä,
jolloin paholainen on sidottuna
syvyyden kahleilla
ja Jeesus Kristus hallitsee.

Silloin tämä nykyinen maailma
on alkuperäisessä asetelmassaan.
Edes eläimet eivät enää tapa
eivätkä syö toisiaan.

Ja kaiken tämän jälkeen
Jumala luo Uudet taivaat ja Uuden maan.

Siitä päivityksestä
meille ei ole paljon kerrottu.
Mutta aivan Ilmestyskirjan
loppulehdellä sanotaan:

”Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse
lampun valoa eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”
(Ilm 22:5)

Silloin tämä 6000 vuotta
kestänyt tragedia
on vihdoin saanut
vanhurskaan päätöksensä,
ja paholainen omiensa kanssa
on eristetty ikuiseen karanteeniin.

Rauha Rakkaus ja Sopusointu
täyttää taivaat ja maan.

Ja me ihmislapset teemme sitä,
mikä jo alussa
ihmislasten tehtäväksi annettiin.

Vallitsemme Jumalan luomakuntaa.
Jo Aadam antoi aikanaan
nimet kaikille metsän eläimille
ja taivaan linnuille.

Mutta näistä Uusista taivaista
ja uudesta Maasta
meille ei paljon kerrota.

Mutta silloin ei enää
ole synkkää taivasta erottamassa
Taivasta ja Maata,
vaan Taivaallinen Jerusalem
laskeutuu alas Jumalan taivaasta
Uuden Maan päälle
ja niin Jumalan Maja
on ihmisten keskellä aina ja ikuisesti.

Syntyjä syviä

Raamattu on kirja,
jonka avulla
Jumala kertoo ihmisille asioita.
Siksi Raamattua sanotaankin
Jumalan Sanaksi.

Ensimmäinen asia,
joka Raamatussa kerrotaan,
on taivaiden ja maan luominen:
”Alussa loi Jumala taivaat ja maan.”
(Gen 1:1)

Sana Jumala
on tuossa monikkomuotoinen
ja tarkoittaa
Valtiaiden perhettä,
johon kuuluu
Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Taivaassa on sen lisäksi
muita olentoja
– esimerkiksi enkeleitä.

Raamattu kertoo muualla
(Jobin kirjassa)
että nuo enkelit
olivat valtavan innoissaan
ja suorastaan riemuitsivat,
kun Jumala
heidän silmiensä edessä
loi Maan.

Maa kun oli niin ihana paikka
eriskummallisine
eläimineen ja kasveineen.

Kaikki olennot taivaassa
rakastivat toisiaan.
Niin myös maan päällä.
Eläimet eivät syöneet toisiaan.
Mahtavin eläin maan päällä
oli nimeltään behemot.
Se oli valtavan suuri eläin.
Oikein sellainen jätti.
Sekin söi silti vain ruohoa.

Taivaassa olevista
luoduista olennoista
kaikin tavoin mahtavin oli
korkea-arvoinen enkeli,
joita sanotaan kerubeiksi.

Koko enkelikunnan
kaikkein kaunein ja ihanin kerubi
oli saanut nimekseen
Aamuruskon poika.

Tätä Aamuruskon poikaa
jotkun ihmiset
nimittävät Luciferiksi
eli Valon kantajaksi.

Tämä kaikkein kirkkain enkeliolento
ylpistyi
ihanuudestaan ja kauneudestaan.

Raamattu kertoo,
että Hän halusi tehdä itsestään
Jumalan vertaisen.
Tuo ylpistynyt kerubi
pyysi muita enkeleitä
kanssaan sotimaan Jumalaa vastaan.
Osa enkeleistä
suostui Luciferin pyyntöön.

Ja sitten taivaassa alkoi sota.
Lucifer ja sen enkelit sotivat
muita Jumalan enkeleitä vastaan,
joiden johtajana oli
enkeliruhtinas Mikael.

Lucifer ja sen enkelit
hävisivät tuon sodan.
Heidät heitettiin taivaasta
Maan päälle.
Tämän seurauksena
kaikki Jumalan luoma ihanuus
maan päällä tuhoutui.

Raamatun toinen jae
kertoo tuhon jälkeisestä
sekasorrosta ja kaaoksesta.

”Ja maa oli autio ja tyhjä,
ja pimeys oli syvyyden päällä,
ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”
(Gen 1:2)

Jumala ei siis kuitenkaan
jättänyt Maata tuohon
sekasortoiseen tilaan
pimeyden valtaan.
Pyhä Henki eli Jumalan Henki
leijui tai lepatti kuin lintu
kaiken yläpuolella.

Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.
Kohta Maa olisi
kuin uudestisyntynyt.
Se olisi jälleen
kuin Jumalan puutarha.

”Ja Jumala sanoi:
’Tulkoon valkeus.’
Ja valkeus tuli”
(Gen 1:3)

Aiemmassa artikkelissani otsikolla
’Syntyjä syviä’
kerroin siitä, kuinka
alussa Jumala loi taivaat
ja kaikki niiden joukot.

Kirkkain Kerubi,
täynnä viisautta ja täydellinen kauneudessa,
sopusuhtaisuuden sinetti,
enkelikunnan keskellä
kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa käyskentelevä Valtias,
Aamuruskon Poika, ei tyytynyt osaansa.

Hän halusi Korkeimman vertaiseksi,
istuutua Jumalan rinnalle,
istuimelle, joka kuuluu
Jumalan ainosyntyiselle Pojalle.

Sen seurauksena hän menetti kirkkautensa,
ja hänestä tuli pimeyden ruhtinas.
Hänet heitettiin joukkoinensa
maan päälle.

Maa, jonka Jumala oli tehnyt asuttavaksi,
oli sekarorron ja hävityksen vallassa.
Pimeys oli syvyyden päällä.
Mutta Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

Edessä oli kuuden päivän pituinen
työviikko, jonka aikana
Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.

Kohta Maa olisi
kuin uudestisyntynyt.
Se olisi jälleen
kuin Jumalan puutarha.

Jokainen päivä noista kuudesta
alkaa ilmaisulla:
”Ja Jumala Sanoi”.

Kolmas ja kuudes päivä
sisältää kaksi kertaa
tuon ilmaisun
eli päivän työ oli kaksivaiheinen.
___

* Tulkoon Valkeus *

Ensimmäisenä päivänä
paikalle kutsuttiin Valkeus.
Kysymys ei ole auringosta
eikä kuusta eikä tähdistä.
Niiden kanssa Jumala teki töitä
vasta neljäntenä päivänä.

Tämä Valkeus on se sama Persoona,
johon tutustuimme jo
Raamatun ensimmäisen lauseen yhteydessä
eli Persoonasta,
joka alkutekstistä suomeksi käännettynä
tarkoittaa Alkua/Esikoista.
Kysymys on siis Jumalan Pojasta

Tästä kertoo
myös Johannes evankeliumissaan.

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan”

Johannes kuvaa
evankeliuminsa Päähenkilöä
ensin Sanaksi,
mutta kohta myös Valkeudeksi.

”Totinen Valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa Hän oli,
ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma ei Häntä tuntenut …”

Tämän Valkeuden tieltä
pimeys joutui väistymään
ensimmäisenä päivänä.

Jumala vieläpä erotti
tuon Valkeuden, joka on hyvä,
pimeydestä.
Ne eivät voi hallita yhtäaikaa.
___

* Tulkoon taivaanvahvuus *

Toisena päivänä
Jumala erotti vedet vesistä.
Väliin tuli taivaanvahvuus.
Vesiä jäi siis taivaanvahduuden yläpuolelle.
Mutta maa
oli edelleen kokonaan veden peitossa.
___

* Kokoontukoot vedet *
* Kasvakoon maa vihantaa *

Kolmantena päivänä
Maan päällä tapahtui mullistuksia,
jotka saivat aikaan sen,
että syntyi meri ja kuiva maa,
kun vedet kokoontuivat yhteen paikkaan,
ja maa kohosi sen keskelle.

Nuo mullistukset
(esim. tulivuorenpurkaukset)
vaikuttivat myös sen,
että kasvikunta sai
ruhtinaallisen kasvupohjan.
___

* Tulkoot valot *

Neljäntenä päivänä
Jumala asetti
alussa luodut taivaankappaleet
paikoilleen niin,
että ne valaisevat maan
ja erottavat päivän yöstä
eli pimeyden valkeudesta.

Lisäksi ne osoittavat
aikajaksoja ja määräaikoja.
___

* Viliskööt vedet eläviä olentoja
ja lentökööt linnut maan päällä,
taivaanvahvuuden alla

Vasta viidennen päivän kohdalla
puhutaan ensimmäisen kerran luomisesta:
”Ja Jumala loi …”

Tähän asti ei yhtään luomistekoa mainita
kuuden päivän pituisessa jaksossa.
Sen sijaan alussa luotua
jo olemassa olevaa materiaalia
oli siiretty paikasta toiseen,
muokattu ja muovailtu.

Eläimissä on kuitenkin muutakin
kuin maan tomua oleva ruumis.
Ne ovat eläviä sieluja.
Niissä on henki,
joka ei ole materian maailmasta.

Ensimmäiseksi luotiin
vedessä elävät olennot.
Vesi on Raamatussa
Elämän vertauskuva
ja yleisin vertauskuva
Pyhästä Hengestä.

Vaikka koko maailma myöhemmin hukkui,
kun taivaan akkunat aukesivat,
ja taivaanvahvuuden yläpuolelle jääneet
vedet satoivat maan päälle,
niin vesissä eläneet olennot
eivät hukkuneet.
___

* Tuottakoon maa elävät olennot
* Tehkäämme ihminen

Nyt puhutaan maan päällä liikkuvista eläimistä.
Nekin ovat maan tomusta tehdyt,
ja niilläkin on henki
eli ne ovat eläviä sieluja.

Samoin ihmisen keho
on maan tomua,
mutta ihmisessä on myös
Elämän Henki,
jonka Jumala on puhaltanut ihmiseen.

Raamattu ilmoittaa siis
tuon maan tomusta tekemisen lisäksi,
että Jumala loi ihmisen.
Ihmisessä
niinkuin muissakin elävissä olennoissa
on siis jotakin,
mikä ei olekaan maan tomusta muovattua.

Jumala puhalsi ihmiseen
Elämän Hengen.
Ja tämä on luomisihme.
Ja juuri tuo Elämä,
jonka Jumala on
eläviin olentoihin antanut,
onkin ainoa luomisihme
kuuden päivän tapahtumasarjassa.

Loppuhuipennus kuuden päivän
tapahtumasarjassa on NAINEN,
jota ei suinkaan tehty kotiapulaiseksi,
vaan kaikkein
ihanimmaksi ja rakastettavimmaksi olennoksi
maan päällä.

Siitä toisella kerralla.

Raamatun ensimmäisen virkkeen
keskellä eli huippukohdassa
on partikkeli,
joka muodostuu heprean aakkosten
ensimmäisestä ja viimeisestä kirjaimesta.
אֵ֥ת

Sitä käytetään hepreassa osoittamaan akkusatiivi.
Jos tuon partikkelin kuitenkin kääntäisi,
niin siinä sanottaisiin tähän tapaan:

Alussa
loi
Jumala
– Alfa ja Omega
– Ensimmäinen ja Viimeinen
– Alku ja Loppu
taivaat
ja
maan

Uuden Testamentin puolella
Jeesus käyttää itsestään
juuri noita ilmaisuja,
jota Raamatun ensimmäisen
lauseen keskelleä eli huippukohdassa
oleva kahden kirjaimen muodostama
Sana käännettynä tarkoittaisi.

Raamattu ja jo sen ensimmäinen virke
siis korostaa koko ajan
Pojan ratkaisevan tärkeää asemaa.
Hän on tämän projektin Pää.

Sana Jumala
on monikkomuotoinen
ja sen voisi kääntää sanalla
Valtiaat.

Mutta koko tämä luomakunta
on luotu Pojassa ja Poikaa varten.

”Sillä hänessä luotiin kaikki,
mikä taivaissa ja mikä maan päällä on,
näkyväiset ja näkymättömät,
olkoot ne
valtaistuimia tai herrauksia,
hallituksia tai valtoja,
kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
ja hän on ennen kaikkia,
ja hänessä pysyy kaikki voimassa.”

Ja koska Hän on tämän projektin pää,
mikä käy siis ilmi jo
Raamatun ensimmäisestä lauseesta,
täytyi Hänen myös kantaa vastuu
luomansa luomakunnan pelastamisesta,
mikä myös kävi salatusti ilmi jo
Raamatun ensimmäisestä Sanasta.

Siten kuin edellä kerroin
Pojan eli Esikoisen
jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla
matka Isän kotoa ristille on paljastettu
jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
joka alkaa kirjaimella/kuvalla

ב -> Talo / Koti

ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

ת -> Risti

Eli Jeesus kulki tuon matkan
ensin taivaasta alas maan päälle
ja sitten kuoleman ja tuonelan voittaneena
takaisin Isän Kotiin.
Tuon matkan
eli ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin
jää kirjainyhdistelmä

ראשי -> Pää

Tuo Raamatun ensimmäisen Sanan ydin
rosh tarkoittaa Päätä.
Se on tuossa taivutusmuodossa roshi

Eli matkan ensimmäinen vaihe Isän kotoa ristille
vaati sen, että Pojan päähän iskettiin orjantappurakruunu,
johon tuon ensimmäisen Sanan jälkiosa viittasi.

Mutta matkan toinen vaihe
takaisin Isän kotiin
merkitsi sitä,
että Poika asetettiin kaiken Pääksi
siihen asemaan,
mihin Raamatun ensimmäisen Sanan alkuosa
viittasi puhuen Luojasta.
Paavali kirjoitti:

”Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle
ja antanut hänet kaiken pääksi”

Raamatun ensimmäinen Sana
sisältää siis kätketysti
erittäin tarkan kuvauksen siitä
Pelastuksen evankeliumista,
joka ikuisista ajoista asti on ollut siltä varalta,
että Jumalan kuvaksi luotu Aadam
joutuisi pahan valtaan
niinkuin sitten kävikin,
ja Isä joutuisi lähettämään
oman ainokaisen Poikansa
rinnaltaan maan päälle Viimeiseksi Aadamiksi,
joka ottaa päälleen
Aadamin ja koko Aadamin suvun synnin.
Johannes huusi:

”Katso, Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin!”

Raamatun ensimmäisestä Sanasta
löytyy siis edellä kuvatulla tavalla
ilmoitus Isästä ja Pojasta
ja evankeliumista,
jonka mukaan Pojan tulisi tarvittaessa
kuolla nisunjyvän lailla
pelastaakseen luomansa ihmisen.

Tuo ensimmäinen sana
todellakin pitää sisällään
myös ilmoituksen siitä,
että juuri Poika
eli Hän, joka on
– Alku ja Loppu
– Ensimmäinen ja Viimeinen,
– Alfa ja Omega
on ollut luoja eli luomisteon suorittaja.

Hän loi ihanuuden,
jonka kruunuksi ja valtiaaksi loi ihmisen.

Tuon ensimmäisen sanan alkuosa
ja taas oikealta vasemmalle lukien on
ברא
Ja tuo tarkoittaa luomista.

Nuo Raamatun kolme ensimmäistä kirjainta
tuossa Raamatun ensimmäisessä sanassa
ovat myös Raamatun toinen Sana kokonaisuudessaan.

ברא = loi

Eli Raamatun ensimmäisen sanan alkuosa
kertoo ihanasta luomakunnasta.

Mutta loppuosa eli viimeiset kolme kirjainta kertovat
synnin turmelemasta luomakunnasta.
Tuo loppuosa tarkoittaa ohdaketta tai orjantappuraa.

שית = Ohdake/Orjantappura

Ja juuri tämä oli synnin seuraus.
Jumalan luoma maa,
josta Aadam oli otettu,
alkoi kasvaa ohdaketta,
ja Jeesuksen täytyi ottaa
tuo maailman synti päällensä
ja orjantappurakruunu päähänsä.

Raamatun ensimmäisen Sanan
(בראשית = Alussa / Esikoisessa)
kaksi ensimmäistä kirjainta paljastivat,
että on Isä ja Poika.

Isän luona oli Poika.
Mutta tämä oli kuoleva nisunjyvän lailla.

Kun ristinkuoleman aika lähestyi,
Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen
Isän kodista.

”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
että minä menen
valmistamaan teille sijaa?
Ja vaikka minä menen
valmistamaan teille sijaa,
tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”

Ja sieltähän Poika oli tullut.

”Alussa oli Sana,
ja Sana oli Jumalan tykönä,
ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
…
Ja Sana tuli lihaksi,
ja asui meidän keskellämme,
ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta,
kuin ainokaisella Pojalla on Isältä”

Siis alussa Poika oli tuossa Isän kodissa.
Sitten Hän tuli lihaksi ristinkuolemaa varten.

Pojan eli Esikoisen
– jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla –
matka Isän kotoa ristille on paljastettu
jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
joka alkaa kirjaimella/kuvalla

ב -> Talo / Koti

ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

ת -> Risti

Minä uskon, että Raamattu on
Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.
Ja tätä ilmoitusta tukee
luomakunnassa nähtävä ilmoitus.

Raamattu on siis minulle Jumalan Sana.
Ja se on sitä kirjain kirjaimelta.

Otan nyt tarkasteluun
Raamatun kaksi ensimmäistä kirjainta.
Raamattu alkaa
(oikealta vasemmalle lukien)
näin:

בראשית

Tuo sana bəreshit on suomennettu sanalla
”Alussa” 
Sen voisi suomentaa myös sanalla
”Esikoisessa”

Siis kirjaimellisesti kääntäen:
Esikoisen kautta loi Valtiaat taivaat ja maan.  

Mutta tuo yksi sana
– Raamatun ensimmäinen Sana –
siis Jumalan Sana tuolta
Jumalan ensimmäiseltä omasivulta
on niin ihmeellinen,
että se jo yksinään osoittaa,
että Raamattu todella on Jumalan Sana.

Tuon sanan kaksi ensimmäistä kirjainta
arameasta suomeksi käännettynä

בר = Poika

Siis jo Raamatun ensimmäinen Sana
tai vain sen kaksi ensimmäistä kirjainta
osoittavat, että Kirjoitusten ydin
on Sanoma Pojasta.

Ja kun on Poika,
niin täytyy tietenkin olla myös Isä.
Siis meille ilmoitetaan tavallaan
Pojan kautta heti alkuunsa
kahden ensimmäisen kirjaimen välityksellä,
että on ISÄ ja POIKA.

Mutta …
Tuo sama kirjainyhdistelmä
eli Raamatun kaksi ensimmäistä kirjainta
hepreasta suomeksi käännettynä

בר = Jyvä

Ja nyt vilkaisu Kirjoitusten loppupuolelle.
Tuo Poika itse sanoo:

”Hetki on tullut,
että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Totisesti, totisesti minä sanon teille:
jos ei nisun jyvä putoa maahan
ja kuole, niin se jää yksin;
mutta jos se kuolee,
niin se tuottaa paljon hedelmää.”

Siis meille ilmoitetaan
jo Raamatun
kahden ensimmäisen kirjaimen myötä se,
että Kirjoitusten ydinsanoma on,
että Poika kuolee.

Raamatun punainen lanka on
alusta loppuun saakka se,
että Poika tulee kuolemaan
niinkuin nisun Jyvä putoaa maahan.

Pelastuksen evankeliumi on kätkettynä jo
Raamatun ensimmäisten
kahden kirjaimen muodostamassa ilmoituksessa.

Totisesti Raamattu on Jumalan omasivu.
Se on Jumalan Sana … kirjain kirjaimelta.